• image
  • image
  • image
  • image

1600-luvulta tähän päivään

Mathildedalin ruukin historia on osa Suomen teollistumisen historiaa. Mathildedalin Ruukkitehtaat on kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö ja edustaa 1800-luvun ruukkia. Rakennukset edustavat eri vuosisatoja 1700–luvulta 1950-luvulle. Ruukkialue kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin säilytettäviin kohteisiin.

Alueen historiaan liitetään monen ruukinpatruunan, liikemiehen ja suvun nimi, kuten Bremer, von Julin, Björkenheim, C.G. Wrede ja Antti Wihuri. Ruukin historia alkaa 1600-luvulta, jolloin silloisen Hummeldalin puron varteen rakennettiin vasaralaitos. Alue tunnettiin alun perin Hummeldalina, kunnes Viktor Zebor Bremer 1800-luvun puolivälissä nimesi ruukin uuden tehdasalueen oman vaimonsa nimen mukaan Mathildedaliksi. Näin syntyi myös Mathildedalin ruukkikylä.

Mathildedalin ruukki on nähnyt monta kukoistuskautta. 1800 –luvulla ruukissa valettiin pääasiassa rautaa, josta myös valmistettiin työkaluja. 1900-luvun alussa ruukissa valmistettiin mm. työkaluja ja koneita maatalouteen, sekä höyry- ja venemoottoreita. 1900 –luvun puolivälissä alueella toimi telakka ja myöhemmin se oli laivojen purkupaikka.
Mathildedalin ruukkitehdasalue koostuu kuudesta rakennuksesta, joista vanhin on 1700 -luvun lopulta. Ruukkitehdas on nähnyt monta kukoistuskautta. Paikalla ovat aikanaan sadat ihmiset tehneet työtä. Ruukki erikoistui vuodesta 1852 raudan tuotantoon ja erilaisten metallitarvikkeiden valmistukseen. Mathildedalin Ruukissa valettu rauta oli tunnettua ja haluttua tavaraa. Putlausmenetelmän ansiosta kankirauta oli erityisen vahvaa ja kysyttyä kauppatavaraa. Raudan valmistus lopetettiin 1901.

1900 -luvulla ruukissa valmistettiin maatalouskoneita ja -laitteita. 1900 -luvun puolivälissä ruukissa koottiin moottoreita ja purettiin laivoja. Wihurin aikana tehdas toimi myös autoalan kokoonpanotehtaana. Lisäksi valimo tuotti raidevaihteita ja –risteyksiä, joita nykyisin valmistetaan Teijolla. Mathildedalin ruukin teollinen toiminta päättyi 1978.


 

1980 –luvun lopulla Reino Meriläinen osti Teijon ja Mathildedalin ruukit ja kartanot ja lähti kehittämään alueesta etelä-Suomen vetovoimaisinta matkailukeskusta, Meri-Teijoa. 1990 –luvun laman myötä yhtiö ajatui konkurssiin ja matkailullinen toiminta jäi pienyrittäjien varaan.


Mathildedalin ruukkitehtaat tänään

Mathildedalin rouhean idyllinen ruukkitehdasalue, meren tuntumassa, oli käytännössä tyhjillään 25 vuotta. Tuula ja Harri Gustafsson ostivat alueen 2003. Heidän tavoitteensa on säilyttää ruukkialueen vanha kulttuurimiljöö ja palauttaa alue eläväksi ja toimivaksi työnteko- ja kauppapaikaksi.

Pitkän yrittäjäuran tehneinä eläkkeelläolo ei Gustafssoneilta luonnistunut. Piti vielä tehdä jotain, vastaus oli: Mathildedalin Ruukkitehtaat. Hylätty alue meren äärellä, hajoamispisteessä olevat rakennukset ja alueella huokuva rauha saivat heidät lumoutumaan - paikka oli täynnä mahdollisuuksia! Heidän unelmansa ja tavoitteensa on tehdä vanhasta tehdasalueesta ja sen rakennuksista elämyksellinen kulttuurimatkailukeskus.
– Rakennuksiin kunnostettavat tilat sopivat mainosti käsityöammattien harjoittajille, taiteilijoille, muotoilijoille ja muille luovien alojen yrittäjille, sekä matkailu yrittäjille. Alueen puistomainen keskus tarjoaa mahdollisuuksia myös kyläjuhlien, konserttien, teatteriesitysten ja toritapahtumien järjestämiseen, kertoo Tuula Gustafsson. 

Työ on pitkäjänteistä ja antoisaa. Rakennuksia kunnostetaan vanhaa vaalien ja mahdollisimman vähän, jotta paikan vuosisatainen aitous ja rouheus säilyvät.
Tänä päivänä vanha tehdasalue, Mathildedalin Ruukkitehtaat, tarjoaa kulttuuri- ja matkailutoiminnalle ainutlaatuiset puitteet ja jättää vahvan muiston vierailijoille.
Puistomainen ympäristö, rakennukset, vesielementit ja padot muistuttavat meitä entisistä ajoista.

Ei tapahtumia